Urheilijan elämääkö?

Hei vaan, pitkästä aikaa. Viime päivityksestä on taas vierähtänyt tovi, mutta hei – nyt on sitten paljon kerrottavaa. Tällä välillä on tapahtunut sitä sun tätä, kuitenkin enimmäkseen sitä. Kisoja, treenejä ja viikko töitä ja arkiaskareita. Hitto miten mielenkiintosta, eikö totta?

Jospa aletaan SM-kapinoita edeltäneestä tovista. Valmistautuminen (Lue: Taper) sujui suorastaan erinomaisesti. Jalat toimi ja ukolla oli hyvä fiilis, mitä nyt vähän palleaan välillä koski. Lähtökohdat oli jetsulleen perjantai illan kilsaa varten. Vaan ei se helpolla taaskaan antanut. Ne vatsan lievät oireet iskivät turpaan niin, että kilsan jälkeen oltiin kanveesissa - kramppi kai. Great stuff, pettymyshopeaa ja kaupungin sairaalaan toteamaan, että kevyttä kuumetta muttei muuta mainittavaa.

Keikka terkkarille oli sinällään itsessään jo varsinainen kokemus. Sattuipa Turussa olemaan muutakin kuin ratapyöräilyn mestaruuskekkerit – Ruisrock. Näin ollen oli potilasta, jos vaikka minkä näköistä ja hoitsuilla, niillä jotka tekivät töitään varsin kova kiirus. Kahvihuoneeseen en usko kiireen yltäneen. No joo, kieltoa kisata en saanut, enkä muutakaan kuin vinkin popsia Buranaa kipuun ja sitten jatkotutkimuksiin kotona.

Väliin palauttava tirsat, eli niin kutsutut yöunet ja aamulla takaisin radalle eräajon karsintaan. Mun osalta se oli varsin mukiinmenevä pykäisy olosuhteet huomioon ottaen. Ainoana alle 12 sekunnin ja karsinnan kärki. Eikun pareja ja alkueriä oottamaan. Parit tulivat karsinnan tulosten perusteella 1-8, 2-7 etc etc. Piti siis saada helpompi alkuerä, mikä olisi ollutkin varsin suotavaa. Vaan kun ei anna helpolla niin ei anna. Vahvempi tiimi taktikoi ja sainkin muutaman edeltävän vuoden mestarin ensikierrokselle. Odoteltuani radalla tunnin verran tuli ilmoitus, notta vain viisi tuntia alkueriin. Lähdin kämpille torkkumaan...

Alkuerät. Kierros yksi: oma moka, tyhmä jätkä. Kierros kaksi: hyvä ajo ja voitto. Näin mentiin decideriin, ja allekirjoittanut arvottiin vetomieheksi. Liikkeelle, ja kaveri alkoi ensimetreistä nojaamaan - name of the game, nääs. Hauskaa sekin oman aikansa. Kovaa vetoa loppusuoralle ja peesistä isku ohi, vai riittikö. Kyllä se piru vie riitti, eikä menny ees tiukalle: voittomarginaali alle 5mm. Booyaa ja jatkoon. Ja niin menikö ne paukut? No meni. Loput erät olin täysi statisti. Onnittelut paremmille. Sunnuntaina sudittiin vielä joukkueajossa neljänneksi sprintterien ja masterien voimin.

Seuraavana viikonloppuna ajettiin Team Sprint, jossa uusittiin edellisvuoden pronssi ihan hyvällä ajolla. Keirinstä ei sitten tullut vattuakaan, taktista mielikuvituksettomuutta omasta puolesta ja keräilyerän kautta kotiin. Sanottakoon, ettei kuskikaan varsinaisemmin tuntenut itseään alfaurooksi kisapäivänä. Toivomuksissa kuitenkin oli, että jotain saataisiin tulevalla viikolla ulos – Em-tulosraja-ajossa nimittäin. Saatiinhan siinä, flegmaattisuus oli tilapäisesti taka-alalla – liekö sitten ollut kofeiiniannos riittävän stydi tai vatsavaivat hellittämässä. Oma enkka ulkona ja rajan tuntumaan, johti siihen, että jaosto esittää minua Pietariin kisaamaan Suomen paidassa. Relief.

Seuraava viikko menikin Pyöräily Unionin leirillä työnteossa. Oranssi leiripaita päällä tuli vietettyä useampana päivänä reilut 12 tuntia, ja hauskaa oli. Ajettiin maantietä, maastoa ja rataakin. Junnut ui ja mää päätin tasotella rusketusrajoja. Valkoisesta valaasta kuoriuitui vaaleanpunainen valas. Ei sitä voinnut kuin taputtaa itseään olalle ja kirota, että kylläpä kirvelee. Ääliö mikä ääliö. Ja junnun pirulaiset vei multa taskurahat jätskihaasteissa. En syönyt jätskiä en, mutta junnut söi – mun rahoilla. Kai niiden voi näin jälkeenpäin todeta menneen hyvään tarkoitukseen ja parempiin suihin. Vai voiko? Parempi se on vaan niin uskoa. Kiitos leiristä, lenkeistä ja hyvästä seurasta kaikille – junnuille ja ohjaajaporukalle. Ens vuonna uudestaan ja kundeille viellä, cohonesit mukaan ens vuoden discoon – joohan? Muuten oli tutto perfetto, I enjoyed, kiitos.

Photos from Falun

Copyright: Erja Aro

Myrsky kattilassa. [in English]

More accurately at a velodrome, which was the funniest and smallest I've ridden. So last week was a camp. Not altiude camp or even band camp, but intense training week. All that happened in Sweden, in which football world doesn't raise as much interest as royal weddings. Too bad I couldn't stay there for those weddings... So I was in Sweden, Dalarna – Falun.

To the real business then. I trained a lot and my dad trained even too much, according to daily guidelines for older fellas. Credits for that! I had only one full rest, 10 intense session, lots of sleep and not to forget Kebab. If Koppis peeps are online, I'm happy to announce that there several free slots for sponsorship tags in my skinsuit. That would be awesome!

Not to go too far from my main business, let's go to the cold facts from Sweden. In falun, there is a velodrome made of plywood plates in an old Scania factory. It is called YA-Arena. The length is 190m, width 5m and bankings are as steep as 50 degrees. So long straigths and tight bankings that it made the most funny track I've experienced. And that's not everything, there is perfectly equipped gym inside the track. If it was the fastest track in the world I could move to Falun, actually I could do it already now. Björn Stenberg is the master of the YA-Arena. The guy had an idea and made it to happen! Respect!

What did we do? Dummy question, we rode. Some enough, some too much. We trained strength, speed and endurance. Now I'm feeling the efforts in my legs and really waiting for supercompensation. Yippikayee! Couple days rest and then again – training starts. There was only one person questioning the amount of training; she thought it wasn't enough. That person was my mum. Thanks for that, but I think you noticed that it really was enough and you did. Here we go again. I think there were many things developing during the week; technique as well as physique. Despite the amount and intensity of training I managed to go for two track records; FL200 – 12,1 and 4km – 5.18. So the track isn't slow, it was only me that was tired. In addition to tiredness my head was hummin' big time after 4km, which was 21 laps. I wasn't too happy about it but spectators had some fun time watchin.

I'd really like to go back to Falun. Well mates; stay in touch and lets go to YA-Arena for some real quality training.

Thank you, Björn.

Whats next? Some racing and quality training. I'm really looking forward to the Nats in couple weeks time. Be there or be square!

Anton

Myrsky kattilassa.

Tarkemmin velolla, joka on tähän asti visiteeratuista veloista pienin ja hauskin. Viime viikko meni leirielämäksi siis. Ei, ei törkeän- tai edes korkeanpaikanleiri – vaan intensiivinen harjoitus viikko maassa, jossa edes jalkapallon MM-kisat (joskin ilman omaa edustusta) eivät merkitse paskaan vertaa. On nimittäin kuninkaallisten häiden aika. Harmi kyllä, en itse kyennyt jäämään vielä viikoksi seuraamaan kuinka Victoria ja Daniel lausuvat nuo legendaariset sanat. Kyseessä siis Ruotsi, Dalarna ja Falun.

Lääkkeet! Asiaan siis. Olin leirillä ja ajoin paljon, ja Paavo ajoi liikaa vanhojen ukkojen mittapuulle – ainakin omien sanojensa mukaan. Viikkon mahtui yksi täyslepi, 10 reeniä ja pirun paljon unta sekä lounaaksi kebabia. Jos Koppiksen väki lukee niin sponsorinpaikat paidassa on tyhjiä, ja saapa kypäräänkin tarran laittaa.

Ettei nyt ihan karata sivuraiteille niin mennääs sitten kylmiin faktoihin, tai johan tässä kolmesti karattiin. Falunissa on Scanian vanhaan tehtaaseen rakennettu vanerinen velo – YA-Arena. Mittaa 190m, leveyttä 5m ja kallistusta 50deg. Niin on suorat pitkät ja kaarteet lyhyet, että on hauskin rata ikinä! Saa kallistaa, taittaa ja taaplata. Eikä siinä vielä kaikki, sanois Ostos-TV, silläpä keskellä mitä mainioin punttis. Well, too good to be true? Might be, jos se vielä ois kaiken tän lisäks maailman nopein rata niin mä muuttaisin Faluniin, voisinpa mä nytkin muuttaa. Isäntämiehenä velolla häärii idean isä Björn Stenberg. Miehellä oli unelma sisävelosta ja nyt miehellä on sisävelo! Vau.

Mitä radalla tehtiin? No, ajettiin tietenki, se kai on ihan perusidea. Toiset riittävästi ja toiset liikaa. Tehtiin voimaa, nopeutta ja kestävyyttä. Nopeus, voima, kestävyys, nopeus, voima ja kestävyys. Nyt on olo piesty ja superkompensaatio haaveissa. Heh, pari päivää lepiä ja sorvin ääreen. Tästä on hyvä jatkaa, kunhan ensin palautuu. Äiti vielä haastoi vieressä, ettei tämä riitä. Kokeileppa ite: maksimikykää, startteja kertaa kolme settiä molempia. Ompa paha, kyllä lähtee. Hauskaa oli ja selvää kehitystä sekä ajoteknisesti, että fyysisesti. Treeneistä huolimatta leirin loppuun syntyi kaksi YA-Arenan rataenkkaa, lentävä 200: 12,1 ja 4km: 5.18 - ja pönttö vislasi huolella 21 kierroksen effortin jäljiltä. Katsojilla oli kyllä hauskaa.

Takaisin on kova tahto. Hyvä pyöräilijä toverit; ottakee yhteyttä ja lähetään Faluniin YA-Arenalla treenaamaan laadukkaasti! Kiitos Björn.

Mitäs sitten jatkossa muuta kun Faluniin takasin? Viikkokisoja ja kovaa vauhtia kohti Turun Sm-kahinoita. Be there or Be Square!

Parhain terveisin, Anton