Tylsä otsikko, mutta varsin asiapitoinen. Tylsä, harmaa ja mitään sanomaton, mutta sehän sopii tyyliin. Ketjunpyörittäjän arki kun saattaa olla välillä hieman kyseenalaista monen mielestä, vähintäänkin rutinoitunutta balanssia rasituksen, levon ja koulun välillä. Mutta sitä rutiinia on rikottu, oikeen urakalla pistetty palasiksi. Way to go son!
Laskettelua Walesissa, kelaa sitä. No keksivä keinot löytää ja me löydettiin itsemme muovimäestä. Jokseenkin koomisen tuntuista 20 vuoden lumikokemuksen jälkeen, mutta hauskaa! Opittavaa oli mukamas ja lähtökohdatkin kohallaan. Mäellä mittaa reilut 200 metriä ja korkeuserosta mulla tai muilla ei ole hajuakaan, eikä sen väliä. Hissillä ylös ja suksilla alas. Sehän riittää, ainakin monille. No siinä sitä sitten tiistain sateisessa illassa oltiin Pontypoolissa Atomicin vanhat tallipuikat jalassa kuin Liisa ihmemaassa.
Kyllähän mulle siitä sanottiin, että elä yritä leikkaavasti laskea, mutta eiköhän tässä vaiheessa ole itsestään selvää mitä mä tein. Tietenkin mä päätin yrittää leikkaavana, ku olinhan mä vetäny jo vaikka kuin monta vuotta leikkaavana. Lumipinnalla ja muovimatolla on kuin onkin eroa! Ensinkin lumi luistaa, muovi ei. Toiseksi lumella voi kantata, muovilla ei. Listaa voisi varmaan jatkaa, mutta se ei ole olennaista. Olennaista on se miten kokeilu päättyi – se päättyi holtittomaan mutta varsin tyylikkääseen seiviin jostain pöpelikön ja rinteen seuduilta – dangerzone kuulemma. Ja sillä hetkellä mä tajusin, ettei muovilla paranen yrittää leikkaavia käännöksiä. Eipä se ollut sitäpaitsi pelkkä muovimäki, sieltä löytyi vallan laadukas kickeri ja reilikin. Vieläkään mä en osannu tupladoublefrontflippejä, mutta melkeen, ja mikä parasta selvisin ehjänä kotiin. Keikan saldona yhet pannut, rutkasti kokemusta ja hyvä meininki. Tätä lisää!
Ja sitten sukset nurkkaan, maila kouraan ja sillan yli Bathiin. Pääsin tossa sattumuksien summana pelaamaan salibandyä. Ei pöljempää sanoisin. Ensi kosketukset palloon olivat heti samettisen pehmeitä, syötöt napsu just eikä melkeen ja vedot meni kaikki yläbörsään. Tai sitten ei. Jäätävän huonolla tatsilla, yli, ohi ja huti. Mailasta kiinni arvatenkin. Kun mä vähän tästä tätä lavan käyristystä muutan niin....menee viellä enemmän yli, ohi ja huti. Vilttiketju kutsuu ja juomapulloja täyttämään. Ei vaan, hauskaa oli skulata ja lopussa sitäpaitsi kulki ihan säädyllisesti, vaikka ite sen sanonkin. Kukas sen kissanhännän nostaa ja niin edelleen. Peliporukoita olisi tarjolla parikin, notta on mistä valita. Tällä hetkellä näyttäs siltä, että Oxfordin joukkueessa pelataan muutamat geimit. Vapise London Vikings!
Cheers!
No comments:
Post a Comment