Anton Aro Performance

TÄMÄ ON MAINOS

Hei kaikki!

Olen aloittanut urheilu- ja suorituspsykologisten sekä urheiluvalmennus palveluiden tarjoamisen. Palvelut löytyvät alla olevista linkeistä sekä sivupalkista toistaiseksi vain englanniksi. Kehitystyö jatkuu kokoajan ja oikeat tiedotuskanavat aukeavat pian.

Bespoke Performance Psychology

Bespoke Performance Coaching

Total Performance Coaching

Tervetuloa asiakkaaksi.

Terveisin,

Anton

PS. Ei hätää, tämä oli myös viimeinen mainos - blogi säilyy ennallaan. Seuraavaksi palataan takaisin mieltä askarruttaviin aiheisiin.

Tuetaanko urheilijoita riittävästi?

Taas puhutaan tuesta. Siitä tuesta mitä urheilijat tarvitsevat matkallaan tavoitteisiinsa. Siitä tuesta, joka mahdollistaa loiston. Siitä tuesta, joka on rinnalla myös vastatuulessa. Siitä tuesta, joka on läsnä – no matter what.

Ilokseni olen kuullut, että eri lajit ja eri tasot ovat kiinnostuneet urheilun henkisestä puolesta. Se on kuitenkin lapsen kengissä maassamme ja urheilupsykologian mukana olo on hieman abstrakti käsite. Nykyinen systeemi ei selvästikään toimi. Urheilijoilta puuttuu aivan liian usein yksi olennainen taustatukirakenne – mentaalinen puoli. Monesti olemme taktis-fyysisellä puolella jopa edelläkävijöitä. Tuotamme kansainvälisen tason valmentajia, mutta omat urheilijamme eivät välttämättä saavuta mitä haluavat. Urheilija keskiössä on ollut keskeinen teema, mutta miten se on toteutunut?

Kärjistetysti me näemme urheilun mentaalipuolen ja psyykkisen valmentautumisen ongelmien ratkaisuna ja siitä puhutaan hätäkeinona. Urheilupsykologeja on tavattavissa. Heitä voi jopa tavata lääkäriasemilla. Ajatellaanpa jalkapalloilijaa, joka ei saa palloa puiden väliin ja se on mennyt jo tunteisiin. Varattaisiinko aika paikalliselle lääkäriasemalle urheilupsykologin vastaanotolle? Toivon mukaan ei. Niin sen ei ainakaan pitäisi olla. On tottakai selvää, että ongelmienratkaisulle on tarvetta tilanteen eskaloituessa, mutta monesti se olisi vältettävissä jo paremmalla valmentautumisella.

Pähkinänkuoressa; itse näen urheilun psykologisessa valmentautumisessa eri asteita:

1. aste: Kokonaisvaltainen urheilija rakennetaan pala palalta niin fyysisesti kuin henkisesti. Mentaaliset valmiudet integroidaan harjoitteluun ja urheilijan aluista kasvatetaan itsenäisiä urheilijoita, joilla on valmiudet kehittyä matkallaan kohti tavoitteitaan.

2. aste: Huippusuoritukseen tähtäävä valmentautuminen – se tarkoittaa niitä viimeisiä tuumia matkalla tähtihetkeen. Tähän kategoriaan kuuluu kaikki, jolla se viimeinenkin potentiaali otetaan urheilijasta esille h-hetkellä ja siihen valmistauduttaessa.

3. aste: Kliininen urheilupsykologia: urheilijat, joiden kohdalla tilanne on eskaloitunut ja mopo on keulinut hyvän tovin. Pallot eivät mene häkkiin, askel ei kanna, suksi ei luista ja ikivanha katastrofiteoria pätee kilpailutilanteessa tai muut seikat painavat urheilijan mieltä.

Tällä hetkellä minusta tuntuu, että kolmannelle asteelle joudutaan liian usein. Tämä taas johtuu alempien asteiden heikkoudesta urheilussamme. En usko, että kukaan nykyään yrittää rakentaa kivitaloa suolle ilman kunnon perustuksia. Miksi siis toimisimme näin urheilussa?

TUEtaanko urheilijoita riittävästi?

Emme menestyneet Riossa, muut menestyivät – vanha juttu. Venäläiset suljettiin kisoista valtiojohtoisen dopingin vuoksi, vanha juttu. Pian kävi ilmi, että Martin Johnsrud Sundby on käyttänyt astmalääkkeitä ja on niitä tarjottu myös terveille urheilijoille – vanha juttu. Nyt venäläishakkerit lopulta murtautuivat WADA:n tietokantoihin tuodakseen totuutta ilmi. Selitettyjä positiivisia näytteitä ja erivapauksia lääkkeiden käyttöön (engl. Therapeutical Use Exemption, TUE) löytyy paljon.

Jos sinulla on lääkitystä vaativa sairaus, olet todennäköisesti oikeutettu saamaan erivapauden käyttää lääkitystä vaikka se olisikin kiellettyjen aineiden listalla. Tällä toiminnalla pyritään takaamaan tasapuolista kilpailua, mutta nykyään se tarkoittaa valitettavasti muutakin. Venäläishakkerit ovat tuoneet julki huippu-urheilijoiden TUE-informaatiota tipoittain.

Minulla on pyöräilytaustaa ja pyöräilyllä taas on, kuten hyvin tiedetään, synkkä dopingtausta. Rohkenen tosin väittää, ettei se ole kuitenkaan ole sen synkempi kuin muissa lajeissa. Pyöräilystä kuitenkin löytyy selkeitä esimerkkejä sumeilemattomasta TUE:n hyväksikäytöstä. Viimeisimmät pyöräilyn ”kohut ja skandaalit” koskettavat brittipyöräilijä Bradley Wigginsiä, erivapauksia, hänen joukkueettaan ja kortisoni-injektioita.

Taannoin olen kysynyt oman astmaattisuuteni suhteen lääkäreiltä erilaisista lääkintämahdollisuuksia ja yhtä usein keskusteluissa kuullut: ”Kuules, ei meillä Suomessa niin helpolla TUE irtoa. Pitää testata ja katsoa löytyykö sitten vielä muita vaihtoehtoja”. On hienoa, että olemme tarkkoja urheilulääketieteellisten käytäntöjen suhteen ja se on syy ylpeyteen. Tosin, samaan aikaan muualla maailmassa kirjoitellaan erivapauksia yön yli flunssaan ja heinänuhaan – milloin mihinkin, jos edes juuri siihen vaivaan.

Kirjoitettaessa Sir Bradley Wiggins on myrskyn silmässä erivapauskeskustelussa ja erilaiset teoriat sekä näkemykset vellovat. Itsekin kiinnostuin tapauksesta, jossa allergiat tarvitsevat lihaksen sisäisiä kortisonipistoksia. Jopa Iso-Britannian terveysviranomaiset ovat todenneet kyseisen olevan vihoviimeisiä hoitomenetelmiä mahdollisten sivuvaikutusten vuoksi. Pikaisella tutkimuksella löytyy Wigginsin käyttämästä injektiosta muutakin mielenkiintoista. Sitä käytetään allergioihin ja allergisiin reaktioihin, joita aiheuttavat esimerkiksi muut lääkkeet sekä nesteensiirrot (esim. veri). Arvostamani eteläafrikkalainen fysiologi Jeroen Swart kummasteli eräässä haastattelussa, josko Bradley Wiggins on ollut petipotilaana ennen suuria ympäriajoja ja vieläpä usein? Ja jopa tarvinnut injektiona kortisonia? Ja palannut sängyn pohjalta voittotaisteluun? Näinpä. Tuskinpa.

Seuraavassa kommentissa Swart lakonisesti totetaa kortisonin hyötyjen olevan merkittäviä kestävyyssuorituksessa. On myös totta, että Lance Armstrongin vuonna 1999 vaiettu positiivinen kortisoninäyte oli juuri samaisesta aineesta. Entiset huippupyöräilijät Jörg Jackshe ja Floyd Landis ovat jakaneet näkemyksensä tilanteesta, eivätkä ne varsinaisesti jätä kysymerkkejä. Tässä yhteydessä injektion vaikutuksia urheilijan suorituskykyyn on listattu mm. seuraavasti: palautumiskyky ja kestävyys. Herää kysymys onko Wigginsin heinänuha todella ollut monena vuonna ennen suurta ympäriajoa niin vakava? Kysymyksiä herää myös Team Skyn toimintamalleista, joissa korostetaan puhtautta ja läpinäkyvyyttä

Oli tai ei, ongelma on erivapauksissa. Urheilijat ovat toimineet laillisesti eikä dopingrikkeitä ole tehty - periaatteessa. Säännön kirjainta on noudatettu, erivapaus annettu ja heillä on lupa käyttää lääkitystä. Meillä toimitaan kokemuksieni pohjalta toimii tiukasti sääntöjen mukaan eikä erivapauksia kirjoitella perusteettaa tai keksityin perustein. Eri maat ja eri systeemit toimivat eri tavoin. On siis melko yhdentekevää ihmetellä meidän menestymättömyyttämme huippu-urheilussa. Emme vain välttämättä ole samalla viivalla kaikkien kanssa, mutta mielestäni meidän on syytä olla siitä ylpeitä.

Lähteet:
Cyclingnews.com
Cyclingtips.com