Wednesday 24 February 2010

Back to basics; season opener behind.

Illan alkuja vaan.

Pietarista selvittiin hengissä ja hyvinhän se Omnium debyytti meni. Kokonaisvoitto ja kolme osakisa voittoa neljästä. Way to go! Bonuksena pari PB:tä, mutta niistä hyshys. Miinuspuolena mainittakoon parin tuubin suuruinen tilastotappio. Hyvä reissu enivei!




Good evening!

Back home from St. Petersburg. I had a successful debut in Omnium and as a bonus made some PB's. Way to go, keep the level! Despite two punctures the trip was just great. I really enjoyed racing. Thank you St. Petersburg people!



Copyright: Paavo Aro

Sunday 21 February 2010

From Russia with love.


Terrrrve,


Luminen Pietari kuittaa. Vanerilla eka kertaa kokeiltu, eli siis täkäläinen baana. Ylihuomenna kauden avaus; 500m, pudotusajo, 2km sekä linja-ajo. Ei oo nopein rata, mutta grippaa niin julmetusti. Kiva ja hemmetin helppo ajaa. Ja kivoja ihmisiä, viel kun puhuttua ymmärtäis. Suosittelen kuitenki.

Hey all,


St. Peterburg calling! Velodrome tested. Season opener only two days ahead. Grippy track, not that fast, but anyhow - easy to ride and enjoyable. My recommendations even for first timers.










Copyright: Paavo Aro

Tuesday 16 February 2010

The first road ride of the year.

Some shots I discovered on the road 14.2.2010. Equip: Nokia Xpress Music.







Copyright: Anton Aro

Wednesday 10 February 2010

Through the night.


Ensiotoksia pimeässä maailmassa. Mitäkö näin? St. Juliansin kaupungin osan ja heinän korren.


My first shots in dark Wales. What did I see? St. Julians district and a single hay.



St. Julians



Single hay.

Copyright: Anton Aro

Thursday 4 February 2010

My greatest hours.

Noniin, ompa taas. Tän päivän osalta kuvat joutaa romukoppaan. Petän katsojat ja avaan sanaisen arkkuni tuulettamalla fiiliksiäni. Sanalla sanoen hieno päivä! Sanoistani tosin voi olla tulkittavissa ironiaa, jopa sarkasmia, ei sen väliä sattuuhaan sitä. Ja sitä paitsi mähän liiottelen karkeasti, hitto vie, aamupäivällä elin elämäni kenties hehkeimmän parituntisen ja illalla kukkana kakun päälle pikku setbäkki. Tänään mun maailma on potkinut mua suoraan kiveksille ja mä vaatimattomasti limuautomaattia kylkeen. Hyvä päivä! Älkääkä kukaan tulko sanomaan, että huomenna on varmasti parempi - mulla on aikanen herätys!

Niin siis, päivän ohjelma oli jotakuinkin seuraavaa. Herätys, velolla 12-14, kotiin, ja iltareeni. Hyvin meni kunnes piti lähteä velolle. Ovesta ulos releiden kanssa ja jess - hemmetin iso jyynäri Mersu oli blokannut mun auton. Pikku vikoja, totesin ja eikun kihnuttamaan autoa ulos. Viis minsaa ees ja taas ja auto irti. Ykkönen silmään ja kaasua - puhelin soi! "Ei perkele", ajattelin ja vastasin. No se oli Wattbikeltä tyytyväisyyskyselyä ja teknistätukea - kiitos siitä, hyviä vinkkejä tuli! Ykkönen silmään ja kaasua - puhelin soi! Nyt alkoi jo vahvemmat kirosanat virrata, se oli s**tanan sitkeä lehtimyyjä - oli myynissä sitä ja tätä, tarjouksesakin vielä - mukamas. Enhän mä mitään brittilehtiä tilannu, varsinkaan kun aihepiirit liikkuivat elämäntyylin ja neulonnan välillä. Stricly no go! Samalla tajusin ettei mulla ole käteistä ratamaksuun. Hätähän ei ole tämän näköinen. Suikkaan kampukselle pikaseen automaatille, ottaa viis minsaa - niin mä ainakin kuvittelin. Aika-arvio meni nappiin tai eipä siihen tainnut ees viittä minsaa mennä kun totesin että ykskään koulun tomaateista ei anna rahaa. Joko on rahat loppu tai sitten ei toimi muuten vaa, kiitos ja heihei - on aika kova kiirus. Vihasta puhelua kotiin ja matka jatkuu...

Matka velolle siis, jos se joltakin jo pääsi unohtumaan. Ykkönen silmään ja kaasua. Edessä on este, tienviivoitusauto! Pari kertaa kävin näyttämässä nokkaa rinnalla ens ja sit urku auki. Pököhän lähti niin pirusti ja ohi. Huh, este selvitetty. Niin eikös mutkan takana ole mummokuljetus sitten tietysti. Ohikaan ei tietty ole asiaa keltasilla viivoilla, eikö muka? No ei!!! Aikansa se siinä körötteli mummot lavalla ja kääntyi johonkin, älkääkä kysykö mihin - en siinä vaiheessa kovin kiinnostanut. Hanaa ja lämä tiskiin (mainittakoon nyt tässä, että kyseessä oli kiihdytys etanan vauhdista rajoitusalueelle, elä äiti hermostu.) Renkaan vitutuksesta vinkuen kaupan parkkiin ja hirveetä kyytiä tomaatille - vain todetakseni olevani kolmas jonossa. Ei hätää, äkkiä tää jono tästä menee. Tai sitten ei. Ensin vuorossa oli joku raskassarjalainen tekniikan ihmelapsi, no aikansa se otti ja se siitä. Enään yks, jess. Ja virhe tulkinta taas. Jonkun äiti siihen sitten siirty lapsensa kanssa hakemaan karkkirahaa (kai?) ja tottakai, lapsen piti saada painella. Arvatkaahan ottiko aikaa? No otti! Itsehän suoriuduin nostosta sähäkästi. Tottakai, koska mä osaan käyttää tomaattia ja mulla ei ole lapsia.

11:58 tiukka vasen ja sitten oikee velon pihaan, kamat ulos ja reeneihin. Lämmöt ylös pari vetoa tai no vetoa ja vetoa. Ei ne mihinkään kulkenu - tunsin eilisen jaloissa vahvana poltteena. Vähät siitä, lisää kierroksia koneeseen. Lopussa huomasin myös unohtaneeni urheilujuomat kotiin (ei, en puhu bissestä) ja päädyin gatoradeautomaatille. Se pirulainen söi mun kolikot! Mitä tehdä? Kävelä hattukourassa infoon ja kysyä apua. Tosimies ei sellaseen alennu. Vähän aikaa tähtäilin ja suuntasin kipakan ninjapotkun kylkeen - kops, mä sain mun gatoradet, erävoitto! Siitä sitten kotiin lepäämään.

Loppu hyvin kaikki hyvin? Pöh, se setbäkki meinas jo unohtua. Puolan kisojen aikataulua ja lajeja oli muutettu - no go! Mitä tehdä? Nyt kiristää jo näinkin kärsivällisen kaverin pantaa uhkaavasti. Mistäs ne parhaat neuvot tulee? Isältä tietenki. "Ota olut, kuuntele musiikkia ja lue golf lehteä, haettiin just sun uus Pingi kaupasta." Tällä tiellä ollaan. Hyvä olut kesken, Gaslight Anthem kajareissa. Hyvää yötä.

Wednesday 3 February 2010

Bell Meteor ProModel (mission completed)





Mitä tehdä, kun vanhaan kypärään ei mahdu pleksit sisään, yhdet mallit ei sovi ja toiset firmat toimittaa vääriö tuotteita? Ostetaan uudet lasit, ei. Tilataan vielä yhden mallinen kypärä, ei. Custom kypärä, ei. Käsistään kätevänä ja innokkaana kaverina tilataan pelkkä visiiri. Sitten napataan uuden karhea Dremeli kouraan ja laitetaan kierroksia koneseen! Ränännänänää! Pultataan visiiri paikalleen ja voíla! Kuin helppoo! Tuloksena ainutlaatuinen, sairaan nopee ja kaiken lisäks sopiva kypärä!

What to do when glasses don't fit the old helmet, some model are not for your head and some companies deliver wrong models? Lets buy new glasses, bad idea. Lets order one more helmet, bad idea again. How about a custom helmet, even worse idea. As I'm such handy and patient guy I ordered just a visor and after a quick Dremeling session it was all done. Perfect helmet in fifteen minutes. Piece of cake! Result: unique, lightning fast helmet!

Copyright: Anton Aro

Los Velodromos! Me likes!

Ratapyöräilijän toinen koti. Sisävelodromi. Eihän ulkorata voi olla koti, kun ei ole kattoa pään päällä.

Another home of track cyclist. Indoor velodrome.
I love the fast and smooth environment.






Copyright: Paavo Aro / Anton Aro

Sisäharjoittelua ja asentotestiä.

Paskalla kelillä on paree pysyä sisällä, oltiin sitä sokeria tai ei. Asentotestiä ja aerobista harjoittelua.

Sometimes Welsh weather forces me to stay indoors. Riding position test and aerobic training.




Copyright: Paavo Aro

Mun maailma. - My world. is alive!

Tervetuloa mun maailmaan.


Ensin on varmaan ihan hyvä vähän kertoa itestäni. Mä olen Anton Aro ja tällä hetkellä ikää on mittarissa 20 vuotta. Sillähän ei toisaalta ole väliä, joku älypäähän joskus sanoi, että ikä on vaan numeroita - niinhän se onkin. Tällä haavaa mä olen opiskelijaurheilija. Opintojani suoritan soljuvasti University of Wales, Newportissa. Ja mitä urheiluun tulee. No, mä opiskelen sitä - kolmen vuoden päästä mä oon ammattivalmentaja (äiti toivoo ;)), ehkäpä myös ammattipyöräilijä (mä toivon). Ei mutta ihan tosissaan, kyllä mäkin sen tutkinnon haluan - elämä ei saa pyöriä pelkän pyörällä jauhamisen ympärillä. Ja kai se radan kiertäminen alkaa joskus turruttamaan. Välillä voi juoda vaikka oluen, mielellään hyvän sellasen.

Niin, siitä urheilusta joo. Se jäi vähän noiden edellisten hajatelmien alle. Olen siis pyöräilijä, tarkemmin ratapyöräilijä Suomesta. Tavotteet on taivaissa ja niiden eteen tehdään sen mukasesti töitä. Kärsivällisyyttä tää puuha vaatii, isot tulokset tulee aikanaan.

Mun maailma. -blogi kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ilman sanoja. Saatan mä runollisella tuulella yhen tai kaks tekstiäkin väsätä, mutta ne on sen ajan murheita sitten lukijalle - katsojalle!!! Kuvia luvassa siis....

Mun maailma. kertoo mun railakkaasta opiskelijaelämästä pyörän päällä, kotona ja reissussa ja avartaa mun näkemystä maailmasta!

Tää on mun matka mun tavoitteisiin.

Enjoy!



Welcome to my world.

First I'd better introduce myself. My name is Anton Aro and I'm 20 years old. Actually the age doesn't matter - like someone said "age is just numbers". What a genius was he! I'm student athlete and I'm studying in Uni of Wales, Newport. And what about the sport? Well, I'm studying sports coaching and graduating in three years as a professional sports coach (mum hopes ;)) and then in couple of years I'm trying to be a professional trackie (that's my hope ;)). To be honest, I find my degree studies very important as I won't be cycling through my life. Other thing is that cycling can't fulfill all my life. At breaks I love to have a beer, a good pint of ice cold beer!

Back to track then. About the sport. So yes, I'm a cyclist - track cyclist from Finland. My targets are high and I'm committed to work hard for them. The worst thing is that it regards lots of patience which sometimes isn't my best side. Big time results come some day in future!

My world. -blog tells more than thousand words at each time. Maybe one day I'll wrote down a note, but I promise that won't happen very often. So it is all about photos...

My world. tells the reader the story of my student life on wheels, at home and on road!

This is my journey to my targets.

Enjoy!