Noniin, ompa taas. Tän päivän osalta kuvat joutaa romukoppaan. Petän katsojat ja avaan sanaisen arkkuni tuulettamalla fiiliksiäni. Sanalla sanoen hieno päivä! Sanoistani tosin voi olla tulkittavissa ironiaa, jopa sarkasmia, ei sen väliä sattuuhaan sitä. Ja sitä paitsi mähän liiottelen karkeasti, hitto vie, aamupäivällä elin elämäni kenties hehkeimmän parituntisen ja illalla kukkana kakun päälle pikku setbäkki. Tänään mun maailma on potkinut mua suoraan kiveksille ja mä vaatimattomasti limuautomaattia kylkeen. Hyvä päivä! Älkääkä kukaan tulko sanomaan, että huomenna on varmasti parempi - mulla on aikanen herätys!
Niin siis, päivän ohjelma oli jotakuinkin seuraavaa. Herätys, velolla 12-14, kotiin, ja iltareeni. Hyvin meni kunnes piti lähteä velolle. Ovesta ulos releiden kanssa ja jess - hemmetin iso jyynäri Mersu oli blokannut mun auton. Pikku vikoja, totesin ja eikun kihnuttamaan autoa ulos. Viis minsaa ees ja taas ja auto irti. Ykkönen silmään ja kaasua - puhelin soi! "Ei perkele", ajattelin ja vastasin. No se oli Wattbikeltä tyytyväisyyskyselyä ja teknistätukea - kiitos siitä, hyviä vinkkejä tuli! Ykkönen silmään ja kaasua - puhelin soi! Nyt alkoi jo vahvemmat kirosanat virrata, se oli s**tanan sitkeä lehtimyyjä - oli myynissä sitä ja tätä, tarjouksesakin vielä - mukamas. Enhän mä mitään brittilehtiä tilannu, varsinkaan kun aihepiirit liikkuivat elämäntyylin ja neulonnan välillä. Stricly no go! Samalla tajusin ettei mulla ole käteistä ratamaksuun. Hätähän ei ole tämän näköinen. Suikkaan kampukselle pikaseen automaatille, ottaa viis minsaa - niin mä ainakin kuvittelin. Aika-arvio meni nappiin tai eipä siihen tainnut ees viittä minsaa mennä kun totesin että ykskään koulun tomaateista ei anna rahaa. Joko on rahat loppu tai sitten ei toimi muuten vaa, kiitos ja heihei - on aika kova kiirus. Vihasta puhelua kotiin ja matka jatkuu...
Matka velolle siis, jos se joltakin jo pääsi unohtumaan. Ykkönen silmään ja kaasua. Edessä on este, tienviivoitusauto! Pari kertaa kävin näyttämässä nokkaa rinnalla ens ja sit urku auki. Pököhän lähti niin pirusti ja ohi. Huh, este selvitetty. Niin eikös mutkan takana ole mummokuljetus sitten tietysti. Ohikaan ei tietty ole asiaa keltasilla viivoilla, eikö muka? No ei!!! Aikansa se siinä körötteli mummot lavalla ja kääntyi johonkin, älkääkä kysykö mihin - en siinä vaiheessa kovin kiinnostanut. Hanaa ja lämä tiskiin (mainittakoon nyt tässä, että kyseessä oli kiihdytys etanan vauhdista rajoitusalueelle, elä äiti hermostu.) Renkaan vitutuksesta vinkuen kaupan parkkiin ja hirveetä kyytiä tomaatille - vain todetakseni olevani kolmas jonossa. Ei hätää, äkkiä tää jono tästä menee. Tai sitten ei. Ensin vuorossa oli joku raskassarjalainen tekniikan ihmelapsi, no aikansa se otti ja se siitä. Enään yks, jess. Ja virhe tulkinta taas. Jonkun äiti siihen sitten siirty lapsensa kanssa hakemaan karkkirahaa (kai?) ja tottakai, lapsen piti saada painella. Arvatkaahan ottiko aikaa? No otti! Itsehän suoriuduin nostosta sähäkästi. Tottakai, koska mä osaan käyttää tomaattia ja mulla ei ole lapsia.
11:58 tiukka vasen ja sitten oikee velon pihaan, kamat ulos ja reeneihin. Lämmöt ylös pari vetoa tai no vetoa ja vetoa. Ei ne mihinkään kulkenu - tunsin eilisen jaloissa vahvana poltteena. Vähät siitä, lisää kierroksia koneeseen. Lopussa huomasin myös unohtaneeni urheilujuomat kotiin (ei, en puhu bissestä) ja päädyin gatoradeautomaatille. Se pirulainen söi mun kolikot! Mitä tehdä? Kävelä hattukourassa infoon ja kysyä apua. Tosimies ei sellaseen alennu. Vähän aikaa tähtäilin ja suuntasin kipakan ninjapotkun kylkeen - kops, mä sain mun gatoradet, erävoitto! Siitä sitten kotiin lepäämään.
Loppu hyvin kaikki hyvin? Pöh, se setbäkki meinas jo unohtua. Puolan kisojen aikataulua ja lajeja oli muutettu - no go! Mitä tehdä? Nyt kiristää jo näinkin kärsivällisen kaverin pantaa uhkaavasti. Mistäs ne parhaat neuvot tulee? Isältä tietenki. "Ota olut, kuuntele musiikkia ja lue golf lehteä, haettiin just sun uus Pingi kaupasta." Tällä tiellä ollaan. Hyvä olut kesken, Gaslight Anthem kajareissa. Hyvää yötä.
No comments:
Post a Comment