 |
| Stay low, be smooth, go fast |
Tehon suhde
ilmanvastukseen, W/CdA, on suurin yksittäinen tekijä, joka liittyy
sekä triathlonin että aika-ajon suorituskykyyn. Useimmiten puhutaan
tehopainosuhteesta, mutta tasaisilla reiteillä sen merkitys jää
tehoaerosuhteen jalkoihin.
Käytännön vuoksi
lähestyn asiaa eri näkökulmasta.
Valmentaja/fysiologi;
heidän tavoitteensa on viedä harjoittelua uudelle tasolle jolloin
usein ajoasento jää urheilijan oman harkinnan ja panostuksen
varaan.
Bike-fitter;
he tekevät arvokasta työtä triathlonistinen ja pyöräilijöiuden
kanssa rakentaen biomekaanisesti toimivia ja terveellisia asentoja
pohtien tehon tuoton helppoa, lihasväsymystä ja muita suoritukseen
liittyviä seikkoja – aerodynamiikan saman aikainen työstäminen
jää usein sivuun.
Aerodynamisti;
kaikki suorituskyky on aerodynamiikassa. He etsivät pienen pienetkin
“tweakit”, jotta CdA minimoidaan ja voidaan ainakin
teoreettisella tasolla mennä lujempaa, sillä onhan
ilmanvastuskerroin pienempi kuin ennen.
Nyt otetaan peliin
tehon ja aerodynamiikan suhde, W/CdA, ja pyritään
ajamaan 10km aika-ajo vartiin, siis 40km/h. Lukuja on skaalattu
perustuen omiin testituloksiin, mutta ne eivät esitä todellista
skenaariota:
Kokeilimme lähtötason kanssa kolmea asentoa:
-
Tehonsuhteen optimoitu asento heikensi aerodynamiikka mutta voi 14W lisää
-
Aerodynaamisesti optimoitu asento oli teoriassa nopein, mutta tehon tuotto kärsi -15%
-
W/CdA-perusteella rakennettu oli paras, vaikka teho aluksi kärsi 5%
-
Adaptaation jälkeen tehontuotto palasi ja asennosta saatiin todellinen potentiaali irti
Erojen syihin ja taustoihin palaamme seuraavassa artikkelissa, sekä
ajatuksiin kuinka erilaisin valinnoin syntyviin eroihin voimme
vaikuttaa.
Tähän tilanteeseen, kun lisäämme fyysisen progression ja jatkuvan
asennon kehityksen – what is there to stop you?
 |
| W/CdA testiä sisällä. Kypärällä simuloidaan kuumaa kesäpäivää. ;) |
