#arodynamics - Asennon muuttujista

Viimeksi listasin muuttujia, joiden kanssa itse toimin asentoa virittäessäni. Asentoa säädettäessä kiinnitän erityishuomiota otsapinta-alan muutoksiin sekä ilmapussin minimoimiseen liukkauden vuoksi. Ilmapussi muodostuu syliin käsivarsien, hartioiden ja rinnan kautta. Mitä vähemmän sinne pääsee ilmaa, sen parempi. Vaihtoehtoisesti, jos sinne päästää ilmaa, se on päästettävä helposti pois - siitä muutama sana tuonnempana

Sivusta tutkimiani muuttujia ovat tyypillisesti:

• Satulankorkeus ja polvikulma
• Terveen polvikulman alue on oikaistuna melko laaja (ja vaihtelee lähteestä riippuen). Jos siis pystyy laskemaan asentoa, satulaa ja samalla ohjaamon korkeutta, otsapinta-ala pienenee – samalla tulee huolehtia kuitenkin polvikulman riittävyydestä ja terveydestä.

• Torsokulma
  • Torsokulman muutokset parantavat mahdollisesti sekä otsapinta-alaa että liukkautta. Edessä havaittava käsien ja rinnan muodostama ilmapussi oletettavasti pienenee samalla otsapinta-alan kanssa. Torson kulman pienetäminen tapahtuu paljolti muokkaamalla asennon pituutta tai droppia. Liian matala torson asento kuitenkin voi vaikuttaa suuresti hapenkulutukseen ja tehontuottoon.
• Päänasento
• Mitä paremmin pään asennon saa sulautettua hartialinjaan (sopivan kypärän kanssa), sitä enemmän otsapinta-ala pienenee ja liukkaus lisääntyy ilmapussin sulkeutuessa. Tähän vaikuttaa niin kovin moni syy (cause), että on vaikea suoraan tarjota vastausta: pituus, leveys, korkeus, droppi etc.

• Käsi, kyynervarsi ja rannekulmat
  • Nämä kulmat vaikuttavat paljolti ilmapussin syntyyn ja sen sulkemiseen. Niillä on myös iso merkitys hartioiden ja pään asettumiseen aeroasennossa. Myös liian pysty olkaluu muodostaa seinää ja heikentää ilmanvirtausta kuskin ympärillä kasvattaen Cd:tä
• Satulan paikka keskiönsuhteen
  • Vaikuttaa pääasiassa otsapinta-alaan asennon pituuden kautta ja syy-seuraussuhteen mukana myös pään asentoon sekä käsien kulmiin siten siis liukkauteen myös. Missä suhteessa tuo Cd:n ja A:n jakauma liikkuu on vaikea sanoa.
• Asennon pituus: keskiönstä (ja/tai satulasta) tangonpäihin
  • Käytännössä sama kuin edellinen: vaikuttaa pääasiassa otsapinta-alaan asennon pituuden kautta ja syy-seuraussuhteen mukana myös pään asentoon ja käsien kulmiin.
• Ohjaamon korkeus suhteessa satulaan
  • Dropin aggressiivisuus on erittäin suuri ja selkeä tekijä otsapinta-alan ja liukkauden kanssa toimittaessa. Se on suoraan yhteydessä torsokulmaan luonnollisesti ja sillä on siten myös erittäin suuressa roolissa tehontuoton suhteen – liika aggressiivisuus heikentää usein tehontuottoa.
• Kypärän sopivuus
  • Asiasta seuraavassa tekstissä tarkasti!

Edestä tutkimiani muuttujia ovat tyypillisesti:

• Kyynertukien leveys
  • Tämä leveys vaikuttaa paljolti ilmapussin syntyyn ja sen sulkemiseen. Tällä on myös iso merkitys hartioiden ja pään asettumiseen aeroasennossa. Tässä on kaksi koulukuntaa. Toiset sulkevat ilmapussin mahdollisimman kapealla asennolla. Toinen vaihtoehto on levittää pädit reisiluiden leveydelle. Se on hyvin yksilöllistä kumpi toimii paremmin, mutta tehontuotollisesti leveämpi asento on usein parempi.
• Päänasento
  • Pysty pää hidastaa ja päästää ilmaa syliin muodostuvaan ilmapussiin. Taidettiin käydä viimeksi läpi. Ja näkyy myös kuvasta. Seuraukset ovat päivän selvät, mutta syyt kuten aiemmin kirjoitettu äärimmäisen yksilöllisiä.
• Hartioiden muoto
  • Tätä voi tietoisesti parantaa 'shrug' liikkeellä, jossa ajaja tietoisesti puristaa pään   olkapäiden väliin tai työntää olkapäitä eteenpäin. Näin ollen, asentoa tyypillisesti kaventuu ja vauhti kasvaa.

Kuvien laatu tähän tarkoitukseen on hieman kyseenalainen, enkä vielä kyennyt saamaan Before/After-tyyppisesti havainnollistettua eriasioiden muutoksia. Se onkin yksi mahdollinen jatko osa vielä.