Yksittäisistä asentoon vaikuttavista
tekijöistä asento on kuningas. Jos on kuin tiiliskivi pyörän
päällä, ei kunnosta tai markkinoiden nopeimmista varusteista saa
iloa täysin irti. Nojoo, ainahan niistä iloa on ja ainakin saa omia
'bragging rightsit' itselleen. Kukapa ei niitä haluaisi? Heh. Hyötyä varusteista saa, mutta ei
sitä saa kapitalisoitua kunnolla huonosta asennosta. Mitä iloa on
levykiekosta, jos samalla avaa jarruvarjon? Hiihtääkö joku
metrisillä sauvoilla ja harvempi taitaa uida shortseissa?
Ihmisessä on liikaa erilaisia luita,
niveliä, lihaksia ja erilaisia mittasuhteita. Tee siinä sitten
systemaattiset ohjeet aeroasennolle. Yritän sanoa, että selkeän
jatkumon luominen on käytännössä mahdotonta. Kaikki vain tulee
testata ja analysoida asia kerrallaan. Olen luonut asennolle kaksi
perusperiaattetta, kulmakiveä, jotka pyrin säilyttämään ja
joiden perusteella toimin.
1) Stay low, stay smooth, be fast
Lähtekohtaisesti
matala asento on nopeampi lähestulkoon aina. Asennon täytyy myös
toimia fysiologisesti ja biomekaanisesti. Asentoa voi madaltaa
pudottamalla satulaa, tankoa tai molempia. Liika aggressiivisuus on
pahasta, eli W/Cda (tästä myöhemmin lisää) kärsii ja vauhti
putoaa tai se voi altistaa urheiluvammoille. Aggressiivisuus viittaa
siis siihen, kun mennään överiksi. Usein se näkyy ylettömänä
erona/droppina tangon ja satulan välillä.
'Smooth' tarkoittaa toimivaa stabiilia asentoa. Heiluenkin voi olla nopea, mutta se vaatii enemmän tehoa. Heiluminen ja huojuminen rikkoo asentoa, ja ilmaa kuskin ympärillä aiheuttaen lisää ilmanvastusta. Käytännössä se tarkoittaa asennon osalta istuvuutta ja tietynlaista mukavuutta.
Vastaavasti
korkea/mukava (ja ehkä myös tehokas) asento lisää ilmanvastusta
ja hävittää vauhdin. Tyypillisesti pyöräilijöillä ja
triathlonisteilla on kuitenkin varaa laskea asentoaan.
Jokatapauksessa aggressiivisuus testattaessa ei ole huonoa:
ääripäiden hakeminen on askel kohti optimia.
Ihminen ei ole
robotti eikä yhdestä muotista, mutta yhteen asiaan uskon jämptisti:
asennon muutoksissa syyn ja seurauksen suhden on olemassa. Yksi asia
on liitännäinen toiseen jos ei kolmanteenkin. Seuraavassa pari
esimerkkiä:
Ongelmat pään
pitämisessä aerodynaamisesti paikallaan ja mahdolliset niskasäryt
ajoasennossa eivät ole välttämättä kiinni heikosta niskasta –
syy on usein liiassa 'dropissa' tai epäsuhtaisesta asennon
pituudessa mitattaessa keskiön keskeltä tangon päihin.
Usein näkee myös
ajajia, joilla pää on 'ankkana' pystyssä. Se hidastaa, ja paljon.
Se on osin tottumus kysymys, mutta tuolloinkin se on seurausta usein
jostain. Esimerkiksi jo pelkästään ajajalle sopimaton kyynärpään
kulma ja ranteiden asento voi pakottaa päätä pystyyn eikä alas
kuten aerodynaamisesti olisi edullista. (Kts. kuvat)
Mitkä ovat tyypillisiä muutoksia
asentoon?
Ajoasentoa
käsittelen kahdesta suunnasta: sivusta ja suoraan edestä. Jälleen
kerran muutos sivuprofiilissa muuttaa myös etuprofiilia ja toisin
päin – cause n' effect. Erilaiset muutokset ilmenevät kuvissa
eritavoin, ja yksi muutos satulassa saattaa vaikuttaa lopulta
aiheuttaa yllättäviäkin muutoksia.
Sivusta
kiinnitän erityisesti huomiota:
- Satulankorkeus ja polvikulma
- Torsokulma
- Päänasento
- Käsi, kyynervarsi ja rannekulmat
- Satulan paikka suhteessa keskiöön
- Asennon pituus: keskiöstä (ja/tai satulasta) vaihtajiin
- Ohjaamon korkeus suhteessa satulaan
- Kypärän sopivuus
Edestä
tarkastelen muun muassa:
- Kyynertukien leveys
- Ilmapussin muodostuminen käsien, hartialinjan ja rinnan alueelle
- Pään asento
- Hartioiden muoto
Hopefully, I made sense of my thoughts. Seuraavassa
tekstissä tarkoitus on avata äsken listattujen muutosten
konkreettisia vaikutuksia asentoon.
No comments:
Post a Comment