Kolme päivää
Liettuassa sisällä meni nopeasti. Testattavaa oli paljon ja
olosuhteet hyvät, joskaan eivät järisyttävän nopeat (lue: velo oli
toivottua viileämpi ja kaukana optimista). Testasimme "Mark
2"-systeemiä, jossa datankeruulaite on kuskin nähtävillä ja
ilmanopeus tulee pillin/letkun kautta. Se toimi jossain määrin
hyvin, mutta vielä pitää säätää. Radalla
testasin itseni lisäksi kypäriä, asuja, kyynärpäiden asentoa ja
muuta pientä.
 |
| Piloting new version |
Testeissä oli myös
käytössä laadukas laitteisto muuttujien verifioimiseksi
sisätiloissa. Nämä asiat kertautuvat ulkona, joten näiden
merkitys korostuu entisestään. Käytössä oli ajankohtainen ilmantiheyden (air density) seuranta, seurasimme myös ajajan synnyttämää
myötätuulta varmistaaksemme olosuhteiden toistuvuuden ja kellotimme
jokaisen vedon tablettiin sidotulla valosensorilla (on muuten
erinomainen appi) ja sen lisäksi käytimme infrapunalämpömittaria
rengaslämpöjen seuraamiseen, jotta kykenimme toteamaan vierintävastuksen
(Crr) pysyvyyden tai korjaamaan sitä sen muuttuessa.
Tämä myötätuuli
herättää usein kysymyksiä, mutta se on merkittävä tekijä ja
voi vääristää tuloksia. Yksin ajavana kuskina pystyin luomaan
0.3-0.5m/s myötätuulen riippuen ajonopeudesta. Pääsimme myös
mittaamaan ryhmän ajaessa radalla ja tällöin muodostunut
myötätuuli oli jopa 1.5m/s. Tämä riittää hämäämään
tuloksia merkittävissä määrin. Tämän vuoksi esimerkiksi
joukkuetakaa-ajossa radalla on suureksi haitaksi joutua ajamaan
yksin.
Kypärien kohdalla
testasin itselläni kolmea toimivaksi todettua ja katsoin syntyykö
niistä eroja. Syntyi niistä jonkin verran, ja kiinnostavaa
erityisesti kolmannen hatun kohdalla oli havaita kuinka sen käytös
muuttui vauhdin kasvaessa. Aluksi luulin kyseessä olevan ‘outlier’,
mutta testattuani lisää aloin vähitellen uskoa löydökseeni (ja
se parani vielä entisestään kasvattaessani vauhtia 50km/h
luokkaan):
Asujen puolella
minulla oli testissä viisi erilaista kilpailuasua, joita kaikkia
testasin sekä 40kph ja 45kph nopeudessa. Kolme asua olivat
triathlonia varten (2*haalari, 1*kaksiosainen) ja kaksi olivat
aika-ajoasuja (joille testinopeudet tiedettiin liian alhaisiksi).
Kaksiosainen asu ylitti odotukseni, mutta on tärkeää kuitenkin
mainita asun olleen äärimmäisen istuva (lue: liian pieni).
Toisaalta asun pinta/materiaali oli myös erinomainen alhaisempiin
nopeuksiin, joten siinä mielessä jälkeenpäin tarkasteltuna asun
toimivuus ei ollut niin odottamatonta:
Varustepuolen
lisäksi testasin kyynärpäiden ja käsien leveyttä. Rakennan asennon kuskin mukaan, joskin minulla on kaksi
pääsuuntausta: kyynärpäät yhteen tai kyynärpäät reisiluiden
leveydelle:
Data näytti hyvin
tasaiselta, eli erot eivät olleet suuria (minulla) näiden kahden
asennon välillä. Tärkeä havainto kuitenkin oli rasituksen myötä
asentoon siirtyvät muutokset – niitä oli helpompi hallita
leveästä asennosta. Päätä oli siis helpompi painaa hartioiden ja
käsien väliin, kun kapeassa asennossa pää tuppasi nousemaan
hieman pystyyn. Tähän asiaan päästään syvemmin käsiksi
myöhemmin, kun käsittelen 10km W/CdA testiä tarkemmin. En
kuitenkaan voi yleistää käsien leveyttä ja sen toimivuutta
yleispäteväksi vaan se pitää testata yksilöiden kohdalla.
Itsestäni tiedän, että minulla on leveät hartiat, jonka epäilen
olevan yhteydessä käsien asentoon ja kyynärpäiden leveyteen.
Testasin myös pään
asentoa nopeasti ja viestini on “Pidä huolta päästäsi”. Ero
on merkittävä - 1.3 sekuntia per kilometri, eli noin 1.4% loppuajassa
40kph vauhdissa. Aika ekstrapoloituu seuraavasti eri matkoille:
W/CdA-testi perustui
10km testivetoon. Tulos: 12:28 (48.12km/h). Veto ajettiin hallitusti
kovaa, mutta niin että hyytymistä ei synny tehojen puolesta. Niin
kovaa kuitenkin, että tuntuu ja joutuu työstämään. Kierrosaikojen perusteella vauhti säilyi erittäin tasaisena koko matkan,
mutta lopussa vauhdin ylläpitämiseksi tarvittu teho kasvoi hieman. Vaativissa vedoissa huomasin leveän asennon olevan minulle parempi, sillä asennon aerodynamiikan ylläpito oli rahtusen helpompaa kuin kapealla asennolla. Sama ilmiö ei noussut kevyemmillä tehoilla esille. Tämä nouseva tehon tarve johtuu juuri rasituksen aiheuttamista
asennon muutoksista – aerodynamiikan ylläpito kärsi. Ensimmäisen
5000m CdA oli ~0.1972, jälkimmäinen puolikas painui ~0.2020 tasoon, joka hahmottuu GoldenCheetahin datasta mukavasti (sininen viiva irtoaa vihreästä):
 |
| Keeping the head down |
Mielenkiintoista oli
myös havaita (etenkin radalla) tapahtuva ajolinjan epätarkkuus;
kellolla mitattu ajokeskinopeuteni oli 48.61km/h, kun mittarini
näytti enemmän. Tämä siis johtui ajolinjastani, joka ei seurannut
täysin tarkasti 250m mittaviivaa vaan heitto syntyi noin 2.5m
kierros – ajoin siis noin 100m ylimääräistä, vaikka linjani
säilyi mielestäni kohtuullisella tasolla koko ajon läpi. Olen tyytyväinen vedon tasoon ja ilokseni se alittikin nykyisen SE:n, vaikka olosuhteet eivät olleet optimaaliset.
 |
| Happy aerotester |
