Testing, testing, aerotesting

Kolme päivää Liettuassa sisällä meni nopeasti. Testattavaa oli paljon ja olosuhteet hyvät, joskaan eivät järisyttävän nopeat (lue: velo oli toivottua viileämpi ja kaukana optimista). Testasimme "Mark 2"-systeemiä, jossa datankeruulaite on kuskin nähtävillä ja ilmanopeus tulee pillin/letkun kautta. Se toimi jossain määrin hyvin, mutta vielä pitää säätää. Radalla testasin itseni lisäksi kypäriä, asuja, kyynärpäiden asentoa ja muuta pientä.

Piloting new version

Testeissä oli myös käytössä laadukas laitteisto muuttujien verifioimiseksi sisätiloissa. Nämä asiat kertautuvat ulkona, joten näiden merkitys korostuu entisestään. Käytössä oli ajankohtainen ilmantiheyden (air density) seuranta, seurasimme myös ajajan synnyttämää myötätuulta varmistaaksemme olosuhteiden toistuvuuden ja kellotimme jokaisen vedon tablettiin sidotulla valosensorilla (on muuten erinomainen appi) ja sen lisäksi käytimme infrapunalämpömittaria rengaslämpöjen seuraamiseen, jotta kykenimme toteamaan vierintävastuksen (Crr) pysyvyyden tai korjaamaan sitä sen muuttuessa.

Tämä myötätuuli herättää usein kysymyksiä, mutta se on merkittävä tekijä ja voi vääristää tuloksia. Yksin ajavana kuskina pystyin luomaan 0.3-0.5m/s myötätuulen riippuen ajonopeudesta. Pääsimme myös mittaamaan ryhmän ajaessa radalla ja tällöin muodostunut myötätuuli oli jopa 1.5m/s. Tämä riittää hämäämään tuloksia merkittävissä määrin. Tämän vuoksi esimerkiksi joukkuetakaa-ajossa radalla on suureksi haitaksi joutua ajamaan yksin.

Kypärien kohdalla testasin itselläni kolmea toimivaksi todettua ja katsoin syntyykö niistä eroja. Syntyi niistä jonkin verran, ja kiinnostavaa erityisesti kolmannen hatun kohdalla oli havaita kuinka sen käytös muuttui vauhdin kasvaessa. Aluksi luulin kyseessä olevan ‘outlier’, mutta testattuani lisää aloin vähitellen uskoa löydökseeni (ja se parani vielä entisestään kasvattaessani vauhtia 50km/h luokkaan):

Asujen puolella minulla oli testissä viisi erilaista kilpailuasua, joita kaikkia testasin sekä 40kph ja 45kph nopeudessa. Kolme asua olivat triathlonia varten (2*haalari, 1*kaksiosainen) ja kaksi olivat aika-ajoasuja (joille testinopeudet tiedettiin liian alhaisiksi). Kaksiosainen asu ylitti odotukseni, mutta on tärkeää kuitenkin mainita asun olleen äärimmäisen istuva (lue: liian pieni). Toisaalta asun pinta/materiaali oli myös erinomainen alhaisempiin nopeuksiin, joten siinä mielessä jälkeenpäin tarkasteltuna asun toimivuus ei ollut niin odottamatonta:

Varustepuolen lisäksi testasin kyynärpäiden ja käsien leveyttä. Rakennan asennon kuskin mukaan, joskin minulla on kaksi pääsuuntausta: kyynärpäät yhteen tai kyynärpäät reisiluiden leveydelle:

Data näytti hyvin tasaiselta, eli erot eivät olleet suuria (minulla) näiden kahden asennon välillä. Tärkeä havainto kuitenkin oli rasituksen myötä asentoon siirtyvät muutokset – niitä oli helpompi hallita leveästä asennosta. Päätä oli siis helpompi painaa hartioiden ja käsien väliin, kun kapeassa asennossa pää tuppasi nousemaan hieman pystyyn. Tähän asiaan päästään syvemmin käsiksi myöhemmin, kun käsittelen 10km W/CdA testiä tarkemmin. En kuitenkaan voi yleistää käsien leveyttä ja sen toimivuutta yleispäteväksi vaan se pitää testata yksilöiden kohdalla. Itsestäni tiedän, että minulla on leveät hartiat, jonka epäilen olevan yhteydessä käsien asentoon ja kyynärpäiden leveyteen. 

Testasin myös pään asentoa nopeasti ja viestini on “Pidä huolta päästäsi”. Ero on merkittävä - 1.3 sekuntia per kilometri, eli noin 1.4% loppuajassa 40kph vauhdissa. Aika ekstrapoloituu seuraavasti eri matkoille: 

W/CdA-testi perustui 10km testivetoon. Tulos: 12:28 (48.12km/h). Veto ajettiin hallitusti kovaa, mutta niin että hyytymistä ei synny tehojen puolesta. Niin kovaa kuitenkin, että tuntuu ja joutuu työstämään. Kierrosaikojen perusteella vauhti säilyi erittäin tasaisena koko matkan, mutta lopussa vauhdin ylläpitämiseksi tarvittu teho kasvoi hieman. Vaativissa vedoissa huomasin leveän asennon olevan minulle parempi, sillä asennon aerodynamiikan ylläpito oli rahtusen helpompaa kuin kapealla asennolla. Sama ilmiö ei noussut kevyemmillä tehoilla esille. Tämä nouseva tehon tarve johtuu juuri rasituksen aiheuttamista asennon muutoksista – aerodynamiikan ylläpito kärsi. Ensimmäisen 5000m CdA oli ~0.1972, jälkimmäinen puolikas painui ~0.2020 tasoon, joka hahmottuu GoldenCheetahin datasta mukavasti (sininen viiva irtoaa vihreästä):

Keeping the head down

Mielenkiintoista oli myös havaita (etenkin radalla) tapahtuva ajolinjan epätarkkuus; kellolla mitattu ajokeskinopeuteni oli 48.61km/h, kun mittarini näytti enemmän. Tämä siis johtui ajolinjastani, joka ei seurannut täysin tarkasti 250m mittaviivaa vaan heitto syntyi noin 2.5m kierros – ajoin siis noin 100m ylimääräistä, vaikka linjani säilyi mielestäni kohtuullisella tasolla koko ajon läpi. Olen tyytyväinen vedon tasoon ja ilokseni se alittikin nykyisen SE:n, vaikka olosuhteet eivät olleet optimaaliset.

Happy aerotester