...eli mä ryssin tän homman. Vannotin äidille, että mä päivittelen tätä blogia aktiivisesti. Ja paskat! No joo, se siitä. Nyt mä otan itteäni niskasta kiinni, jälleen kerran.
Koti on ihan kiva ja mikä tärkeintä Helsingin velo ihan ajokunnossa. Maalit rapisee ja ikää karttuu, 70 vuotta tulee kesällä mittariin. Mitä pyöräilyyn tulee, niin konkeli liikkuu päivittäin ja kisapäiviäkin on kertynyt. Kaikki torstaikisat ovat olleet ohjelmassa ja kilsan kisoja on vyön alla useita. Hienoa, kai? Ajat ovat olleet luokkaa 'ihan jees', mut ku parempaan pitäs pystyä ja pystyykin – pian. SM-kahinoihin on nyt kuukausi ja sittenpä en tiedä. Haaveissa olisi päästä hakemaan keskiseen Eurooppaan Güntherin maille hakemaan kovuutta, saas nähdä.
Mitä kuluneelta toukokuulta jäi sitten kouraan? Vesisadetta, hellettä, mopopeesiä Teetin perässä ja treenejä – unohtamatta Combatin 10v-keikkiä. Teinpä myös pikaisen kambäkin maantielle, ei muuten päättynyt hyvin – tai ei kovin huonostikaan, ymmärsin tulla ajoissa pois sentään. Kivasti oli SM-kortteli tampereella kevään ruttoisimmassa säässä ja matkana 40 kieppiä (eikä kiepin mitasta aavistustakaan). Muut poijjaat levitteli linimenttiä sun muuta ja minä vedin talviajorytkyjä niskaan – amatööri kyseessä siis. Oli kylmää ja astma teki tenät jo lämmittelyssä, mutta kun Mansessa oltiin niin starttiin mentiin ja äkkiä pois oikeiden kuskien tieltä kuuden kiepin jälkeen. Äiskä tiivisti homman nimen pikaisesti elämäni ehkä harmmillisimman keskeytyksen jälkeen: 'Mä jo alunperinkin ihmettelin, että helvettiäkö sä tänne lähdet.' Niinpä!
No radalla kaikki on radallaan. Välityksiä testattu ja senteistä se on kiinni, tarkemmin 8cm enemmän on liikaa. Samapa tuo, ei haalareita oo varaa riisua, töitä kun on enemmän kun riittävästi. Helppo kuitekin jatkaa kun suunta on oikea. Hulluko sitä nyt väärään suuntaan töitä tekisi. Kiva on reenata, kun pyörä kulkee – ja sehän kulkee.
Kirjoittamishetkellä makaan sohvalla katsoen futista. Go Oranjes!
Been a long time....
too long, according to my mum. To be honest I promised to update my blog often, but failed that miserably. Sorry mum! Anyway, past is past, now I'll be active.
It is nice to be at home, ready meals and easy days. Velodrome back home is alright as well, not perfect but rideable. No worries on that side. When it comes to my training, it is all good as well. I've competed several times and had some promising results, but simply not good enough. There some work to done, I guess. Nats are in four weeks time and after that there are some open plans. Personally I'd like to head to Europe to get some quality races in my legs.
Last month included some real experiences. Wet, cold, heat, cycling and Combat's 10yrs-gig. I actually made a comeback into road racing. There won't be another. It was too cold for me and I gave up on early stage, which was my luck. Probably? As my mother already wondered before race: 'Why the hell are you going there?' Good question!
But on track I'm on track. Tested the correct gearings and had some decent rides. Well done, and also lots of work to be done as well. Luckily it is nice to train as I know what to do and why. At the time I enjoy riding more than ever.
By the way, at the moment I'm laying on the sofa watching some football. Go Oranjes!
No comments:
Post a Comment